Mai-äiti on hoitanut pentujaan ja pennut ovat ahkeroineet kasvun kanssa nyt viisi päivää eli normaalin työviikon verran. Näillä kaveruksilla työt jatkuvat kuitenkin 24/7. Pennut ovat harjoitelleen syöntitekniikkaa ja muita elossasäilymiselle välttämättömiä asioita kuten äidin luokse suunnistusta ja taistelua ruokapaikasta. Kahdeksan pennun ei ole aina niin helppoa ruokailla sulassa sovussa samaan aikaan. Mailla puolestaan varsinainen ripuli on ohi, mutta maha on vielä jkv löysällä. Nyt kuitenkin voin syöttää sitä normaalisti imetysaikaan sopien. Kevyempi ruokailu kun ei tee maidosta parasta mahdollista. Pennuilla ensimmäisten päivien epämääräinen uninykiminen on vaihtunut selkeämmiksi unissaliikkumisiksi. Nukkuessa jalat liikkuvat selkeämmin ja suut välillä napsaa ruokaunien merkiksi.

Syöntityylejä on monenlaisia. Syödessä voi olla selällään, tiukalla mutkalla, toisten päällä tai alla, äidin jalkojen välissä tai ihan vaan normaalisti. Syödä voi melkein nukkuen, hitaasti nautiskellen tai raivokkaasti imuttaen. Tassu ja niskatyöskentely on todettu myös hyväksi.

Pennut 5 vrk, ylhäältä alas: Hali, Piki, Nala, Tikru, Likka, Puh, Nasu ja Uula.

Hali on edelleenkin nautiskelija ja oikeastaan aika ovela tyyppi. Viikonloppuna rupesin seuraamaan tämän neidin syömisiä kun se tuntui usein muiden syödessä nautiskelevan vain unimaailmassaan. Totesinkin sen olevan aika ovela. Hali käy näemmä välillä syömässä juuri silloin kun on vähän syöjiä paikalla. Kuvassa Tyytyväinen Hali kasan päällimmäisenä.

Piki säikäytti minut eilen onnettomalla päivän aikaisella painon nousullaan. Torstaista sunnuntaihin se laitettiin usein parin muun pienimmän kanssa syömään. Nisään päästyään se kyllä pysyy siellä hyvin tiukasti, vaikkakin välillä kieppuu ympäriinsä toisten töniessä. Maanantaina sitten työpäiväni aikana se ei ollut juurikaan kasvattanut painoaan. Nisälle laitettaessa se ei jaksanut syödä juurikaan, joten säikähdin kovasti. Hain varalle korviketta, mille kaikki pennut haistattivat kukkaset (ajattelin edes ahneimpien mastavan). Sinnikkäästi laittelin Pikiä nisälle aina ensimmäisten joukossa syömään, mistä se vähitellen virkistyi lisää. Tänään olin töissä vain vajaan päivän, jotta pääsen tilannetta seuraamaan. Eilen illan ja yön aikana Piki olikin lisännyt painoaan todella mukavasti ja painon nousu on jatkunut hyvänä tänäänkin. Tungostilanteissa Pikin on vaikeaa työntää suurempiaan tieltään, jos paikkansa sattuu menettämään. Nyt tilanne on kuitenkin hyvä ja Piki on ylittänyt ensimmäisen maagisen painorajansa eli 350 g. Huomenna teen vielä samoin kuin tänään ja jatkosuunnitelma tehdään niillä tuloksin. Kuvassa Piki ruokailemassa.

Nala oli reipas pieni taistelijakarhu. Nala on varsinkin tänään lisännyt painoaan niin, että on saavuttanut merlesiskonsa Nasun. Nalahan oli aikaisemmin yksi kolmesta pienimmästä, mutta nyt on selvästi reipastunut. Tämä neitokainen viihtyy paljon äitinsä kainalon alla tai takajaloissa. Näistä paikoista on myös hyvä syöksyä ruokapaikalle sen koittaessa. Kuvassa Nala tuulettaa loistavia punnitustuloksiaan tai sitten vaan hyvää mieltään ja täyttä masua.

Tikru on pieni tiikeri raitoinen. Tikru on uroksista pienin ja ketterin. Se on osoittautunut myös nopeimmaksi pentulaatikon ryömijöistä. Tikrulla on Pikin tapaan ongelmia isompien syrjään työntämisessä maitobaarilla, mutta apajalle päästyään syö ahnaasti sisäänsä äidin tarjoamaa elämän eliksiiriä. Kuvassa Tikru on nukkumassa äitinsä housuissa.

Likka on tytöistä suurin ja Uulan kanssa suunnilleen saman kokoinen. Likka käyttää aikansa hyvin tehokkaasti. Se nukkuu lämpimissä paikoissa eli porukassa, löytää nopeasti ruokapaikan, syö hanakasti ja kasvaa reippaasti. Se ei myöskään turhia kitise. Kuvassa Likka ottaa maha täynnä päikkäreitä Main takajaloilla.

Puh on kuin nimensä esikuva eli Nalle Puh: pieni karhunpentu, joka rakastaa yli kaiken hunajaa. Pojasta näki jo viikonloppuna, että sen imutekniikka on todella hyvä. Se työntää jaloillaan ponnekkaasti ja imuttaa niska mutkalla. Puhin löytää usein ruokapaikalta tai köllöttelemässä tyytyväisenä sivummalla. Puh taidetaankin jo tuntea syöntiunistaan. Puh onkin pennuista ainoa, joka on ylittänyt 500 g rajan. Puhin naama on myös selvästi urosmainen. Hauskaa, että näin pienestä näkee jo sukupuolen selvästi muualtakin kuin mahan alta. Kuvassa nallakarhu nukkuu tyytyväisenä.

Nasu on myöskin kuin esikunsa Nasu. Se ilmoittaa hyvin nasevasti, jos asiat ei sitä tyydytä. Enää se ei niinkään pidä meteliä kuin ensimmäisinä päivinään. Se on todella hauska pieni nassikka, jota ärsyttää välillä asiat: ruuhkaa ruokapaikalla tai harmittava sijainti. Varsinkin Nasun syöntitapa on todella hauskaa seurattavaa. Tätä harrastavat muutkin merlet, mutta Nasulla se on tiukin. Nasu nimittäin syö niin, että selkä on taipunut melkein 90 asteen kulmaan väärään suuntaan. Se painautuu niin tiukkaan Main mahaa ja maata vasten, että alle ei pääse kukaan. Jopa minun on vaikaa saada alle ketään ruuhka-aikaan kun pentuja pitää varoa. Pitää yrittää ottaa kuva Nasun syönnistä joku päivä. Kuvassa unen aikaan Nasu venyttää selkää toiseen suuntaan, täytyyhän aina muistaa tehdä myös vastaliikkeet.

Uula menetti suurimman uroksen paikan Puhille sunnuntai-iltana. Uula onkin päättänyt kasvaa enemmänkin muiden mukana ja ottanut kasvuparikseen Likan. Uula on hyväntuulinen melkein kokonaan mustanenäinen pikku poika, jolla alkaa vähitellen myös anturat tummumaan. Uula syö hyvin ja nukkuu hyvin. Siis reipas kasvava pikkumies.