Eilen perjantaina Maille aloitettiin Ditrim-antibioottikuuri ja Imodium-kuuri edellämainittujen hoitojen lisäksi. Maille tuli nimittäin jälleen torstain ja perjantain välisenä yönä ripuli. Yö meni siten, että Mai oli pentuineen lelulaatikko-pentulaatikossa ja minä omassa sängyssäni Maita rapsutellen, jotta se malttaisi olla pentujen kanssa. Nythän pentujen hoidosta oli tullut jo vähemmän tukalaa. Pentujen peseminen auttoi selvästi myös imetyshalukkuuteen. Ensimmäisen yölenkin jälkeen Mai meni tyhjään pentulaatikkoon ja pennut siirsin sinne vähitellen. Itselleni laitoin lelulaatikkoon koiranpatjan pehmikkeeksi ja eikun sinne nukkumaan tyynyn ja peiton kanssa, jotta sain tuettua Maita hoitotoimissaan. Toisen yölenkin jälkeen Mai siirtyi pentuineen lelulaatikko-pentulaatikkoon ja minä taasen sänkyyni. Päivemmällä ripuli helpottui ja uloste Mailla muuttui kiinteäksi. Pentuja se hoiteli myös mieluisammin vaikkakin pyysin sen ensin pesään. Pesässä se viihtyi hoitamassa lapsukaisiaan sitten ilman tukea. Iltapäivästä ripuli kuitenkin palasi. Main maha oli aivan riukulilla.

Illalla Mai meni kuitenkin mieluusti pentulaatikkoon, missä imetti ja pesi pentuja mielellään. Sinne se myös jäi nukkumaan. Yöllä Mai herätti minut kaksi kertaa ulos, missä isot tavarat tuli aivan vetenä. Molempien lenkkien ja pesujen jälkeen Mai palasi pentulaatikkoon pyydettäessä ja jäi sinne. Aamun toisella lenkillä ripuli oli onneksi loppunut. Ensimmäisellä aamulenkillä tuli varmaan viimeisinä pisaroina mitä on tullakseen. Tämän päivän aikana on tapahtunut paljon edistystä. Mai viihtyy pentujensa kanssa pitkään hoidellen ja nukkuen niiden kanssa. Olo on varmasti paljon parempi. Ruoka maittaa hyvin, kuten on maittanut koko ajan. Ruoka on kylläkin kevyttä eikä sisällä nyt yhtään nappuloita.

Olen niin onnellinen muutoksesta. Mai on nyt paljon kiinnostuneempi pentujensa hyvinvoinnista. Nyt kun silittelen tai poistelen Main karvoja niiden päältä, Mai laittaa taas omistavasti pään niiden päälle: "Nämä on mun". Se myös seuraa herkeämättä, jos siirrän pentuja. Kyllä näitä perusasioita osaa nyt arvostaa aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Hoidot jatkuvat nyt viikon verran, että mahavaivat saadaan varmasti loppumaan. Myös pennuilla on ollut ulosteen löysyyttä, mikä loppunee äidin tervehdyttyä.

Kuvia ei ole nyt tarjolla, koska olen rauhoittanut pentulaatikko touhut nyt aivan täysin. Pennut kasvavat edelleen aivan silmissä, vaikka tuijottelen niitä vähän väliä. Kaikki urokset näyttävät aivan uroksilta. Myös pienin uros Tikru on saanut urosmaiset piirteet naamalleen. Piki on kasvanut kovasti. Se ei ole enää silmiinpistävästi pienempi, vaikka vielä onkin pienin. Pikistä on tullut reipas tyttö, joka löytää ja pitää hyvin ruokapaikkansa. Pigmentit lisääntyvät myös kovaa vauhtia nenissä ja anturoissa. Kynnet ovat myös kasvaneet niin, että jahka apua saan alkaa 128 kynnen lyhentäminen. Pennut myös yrittelevät vuorotellen nostaa itseään pystyyn suorille jaloille. Kirjan mukaan tätä pitäisi tapahtua vasta myöhemmin, mutta meillä yritellään jo. Ne on hauskan näköisiä kun ne oikein "keskittyvät" ja yrittävät nostaa itseään. Jalat harallaan sitten keskitytään niiden siirtelyyn eteenpäin. Näyttää muuten jo aika lupaavalta. Tuo toiminto nimittäin vie jo vähän eteenpäin, vaikkakin johtaa joko mahalaskeutumiseen ja kierähdykseen. Pennut käyttävät jo taitavasti hajuaistiaan. Ne ei juurikaan harhaile äitinsä tai toistensa luo mennessään. Hyviä suunnistajia ovat.