Pennut kasvavat ja riehuvat koko ajan enemmän ja enemmän. Ulkonakin kävimme vielä maanantai-iltana kun sää oli kohdillaan. Kaikki kirmailivat reippaasti lumella ja monilla taasen suoli rupesi toimimaan. Reipas pieni poikapentu jopa pyysi eilen aamulla aitauksen ulkopuolelle pääsyä kakkahädän yllätettyä. Kahdeksaa pentua on vaan aika vaikeaa saada aamulla ulos tarpeilleen, joten asiat tuli toimitettua sisälle.

Kiinteä ruoka maistuu hyvin kuten penneleiden keskivartalolta voi huomata. Tämä onkin todella hyvä, koska totesin, että Mailla on tullut vasempaan taaimmaiseen tissiin maitorauhastulehdus. Kävimme lääkärissä, missä todettiin selvä tulehdus, mikä onneksi ei ehtinyt vielä todella pahaksi. Eilen rinta oli kipeä, mutta ei niin kipeä, että Mai olisi valittanut tutkimuksista. Jännittynyt se kyllä oli, mistä pystyin aika hyvin määrittelemään kivun asteen. Sisältä tuleva maito oli tulehtuneen näköistä. Saimme siten lääkkeet vaivaan heti samana iltana. Eilen Main lämpö oli 39,9 C, mutta tänä aamuna vain 38 C. Äiti voi muuten hyvin eikä vaikuta kipeältä. Nyt pentujen tissimaitoajalle tuli sitten loppu. Onneksi tomerat karvapallerot varmasti kestävät sen. Viime aikoina imeminen on ollut muutenkin vähäistä.

Pennut harrastavat syönnin, nukkumisen, seurustelun, leikkimisen ja uusiin ääniin ja ympäristöihin tutustumisten lisäksi taistelulajeja, jotka eivät ihmisille olisi varmastikaan sallittuja. Pentujen taistoissa ei nimittäin ole mitään sääntöjä. Toisen päälle voi tehdä junttahyppyjä, purra ja vetää korvasta, jalasta, päästä tai vaikka hännästä eikä intiimialueetkaan ole turvassa. Täten leikeistä onkin tullut vähän äänekkäämpiä kun välillä pitää vähän äristä tai valittaa kivusta. Muutenhan pennut ovat hyvin hiljaisia. Ne ilmoittavat vain asiasta ja muut mölinät jätetään mahaan.

Pennut tulevat hyvin mielellään seurustelemaan kun aitaukseen menee. Kaikki ovat hyvin seurallisia ja olenkin yrittänyt kaikkien kanssa viettää yksityistä laatuaikaa vaikka vain hellitellen. Pienet koiranpennuthan kasvavat erityisesti rakkaudesta ja hellyydestä ruoan toimiessa mausteena. Pennut tulevat innokkaasti luokse kun niitä kutsuu. Ruokailulle kutsuttaessa pennut juoksevat kohti päät pystyssä kuin kysyen: "Mitä asiaa?" Usein siinä käy kuitenkin niin, että maan tasossa oleva ruokalaari jää huomaamatta niin, että ensin juostaan ruoka-astiaan asti ennen kuin huomataan, että ruoastahan tässä oli kyse. Näille epeleille ei tule varmaankaan olemaan vaikeata kontaktin ottaminen kun ne niin hanakasti sitä jo nyt tarjoavat. Myös papereiden vaihto ja lisääminen on hauskaa. Kaikkeen toimintaan on vaan osallistuttava suurta mielenkiintoa osoittaen. Pentuaitauksessa ei todellakaan tarvitse yksin istua ilman kosketuskontaktia kun sinne menee.

Kahden uroksen kohdalla on tulevat kodin vahvistuneet ja tulevat nimet tulleet tietoon.

Tikrua kutsutaan nykyään nimellä Jussa. Jussa-mussukka muuttaa siis reilun kahden viikon päästä Lappeenrantaan. Sitten saammekin hyvän syyn käydä välillä Lappeenrannassakin kisailemassa, jos vaikka äiti ja sisko saisivat Jussan tavata ja vähän vaikka leikittääkin.

Uulalle jää kutsumanimeksi Uula. Tämä poika on toiminutkin väylän näyttäjänä U-pentueelle U:lla alkavalla nimellään. Tämä kovasti isäänsä Jesseä muistuttava poika muuttaa Joensuuhun isänsä kanssa samaan kaupunkiin.

Tyttöjen kodit alkavat myös vähitellen selviämään. Täten Halin nimeksi myöskin jää luultavimmin Hali. Nimi, jota olin ajatellut tulevalle koiralleni ei sovi mielestäni oikein tälle kesäpäivän tytölle, koska se on täynnä sydämiä oikein huulia myödenkin. Rakastettava kultakutri on mielestäni Hali, vaikka se pureekin hyvin pistävästi.