Meidän pienestä eläintarhasta löytyy mustapantterin, ponin, leopardin,  tiikerin, karhun, leijonan, possun ja koiran pentu.

Viikko sitten herätys tuli klo 1 yöllä keskiviikon ja torstain välisenä yönä Main pyytäessä ulos suolentyhjennykseen. Tämään jälkeen minuuttia vaille kolmesta lähtien sain Miimin kanssa todistaa syntymisen ihmettä kahdeksan kertaa tasaisin välein. Viime yönä herätys tuli keskiviikon ja torstain välisenä yönä taas klo 1. Tällä kertaa äänessä olivat pennut, joilla oli nälkä. Tähän mennessä ne ovat pitäneet vain satunnaista kitinää lähinnä väärästä sijainnista johtuen. Välillä joku kommentoi äidin pyllypesuja kun omasta mielestä olisi just-nyt-ruokailuhetki. Myös syödessä tai nisänvaihdoihtojen aikaa kuuluu satunnaista ynytystä. Mutta siis nälkää ei ole vielä huudettu ennen kuin nyt.

Mai oireili jkv imetyshaluttomuutta, mutta hoiti tehtävänsä kuitenkin moitteettomasti. Nyt yöllä Mai sanoutui irti hommasta, koska se oli selvästi todella epämiellyttävää. En halunnut komentaa Maita liian kovasti pentulaatikkoon, jotta pentulaatikko pysyisi mukavana paikkana. Mai meni jatkuvasti sängylleni, joten toimitin ruokailijat vähitellen sängylleni syömään. Välissä yritin korvikettakin, mutta kahdeksan kitisevää pentua sai jo Mainkin hermostumaan. Kevyesti vaadin Maita jäämään paikoilleen pentujen imiessä. Lämmöt olivat illalla ja yöllä normaalit eikä nisistä tai tisseistä löytynyt mitään poikkeavaa. Uloste oli kyllä yökäynnilläkin löysää vaikkakaan ei ripulia.

Pennut saivat siis ruokailla viime yönä kahteen kertaan sängyssäni. Lisäsin pentuja imemään vähitellen, koska imetys oli Maille selvästi tukalaa. En halunnut saada aikaan tungeksintaa, joten viimeiset pennut tulivat ruokailemaan vasta edellisten nukahdettua. Siinä se yö sitten menikin rattoisasti pentuja ja Maita katsellessa, koska minun piti olla koko ajan esteenä sängyn reunalla. Aamulla menimme sitten eläinlääkäriin. Lääkäri totesi tissien ja nisien olevan hyvässä kunnossa. Maitoakin tulee hyvin, mutta senhän tiesinkin jo. Pennut olisivat kyllä ilmoittaneet, jos baarissa ei juoma virtaisi. Tulimme siihen tulokseen, että suoli on ärtynyt ja ilmaa täynnä, mikä aiheuttaa kivut. Itse mahavaivaisena tiedän tunteen, että suolessa oleva ilma sattuu todella paljon. Lääkiksen pääsykoekirjan Galenoksen mukaan suolta leveyssuunnassa venyttävä ilma sattuu enemmän kuin puukonisku suoleen. Mai ei voi kivunaiheuttajaa tarkoin paikallistamaan, joten se on yhdistänyt kivun pentujen imemiseen. Tönivät, pukkivat, pumppaavat ja imevät pennut varmasti vaikuttavat myös suolesta tuleviin kuvun tuntemuksiin. Ja Maihan on lisäksi aika kipuherkkä.

Mun päälle ei juuri viime yönä tilaa jäänyt kun Mai ja äitinsä mallin mukaan Hali pitivät somia päitään siinä.

Lääkäristä Mai sai suolta rauhoittavaa ruokaa, mikä onneksi sopii myös imettäville ja pennuillekin. Lisäksi Mailla on Canikur-kuuri, ja maitohappobakteeria lisään ruokaan. Kävin hakemassa vielä Cuplatonta, mitä lisään AB-piimän sekaan. Lääkärissä käynnin jälkeen Mai rauhoittui onneksi pentulaatikkoon ja viihtyi siellä parin tunnin ajan pesten ja imettäen niitä. Sain siinä vähän itsekin nukahtaa. Iltapäivästä ruokailu tapahtui taas sängyssäni. Koska pentulaatikosta tuli kivun vuoksi epämieluisa paikka tein pennuille viereen toisen pentulaatikon, missä niiden oli hyvä köllötellä lämmitetyn kaurasäkin kanssa Main herkutellessa ja nautiskellessa tyhjässä pesässä. Tämän jälkeen hissukseen toimitin pentuja yksitellen pesulle ja takaisin varapesään. Sitten taas herkuteltiin ja lopulta pennut siirtyivät samaan laatikkoon ruokailemaan. Maha on Mailla vielä kipeä, mutta onneksi ei Canikurin vuoksi löysää. Ilmaa siellä on runsaasti edelleen pieruista päätellen. Nyt etenemme hoitohommissa taas vähitellen. Myös ruokailu tapahtuu Mailla pienissä erissä usein. Huomaan kyllä, että hoitotoimista alkaa taas vähitellen tulemaan mieluista hommaa kun olo on parempi. Toivottavasti pikku-äiti paranee pian.