Pikku hajuherneet pääsivät tänään reissulle Joen kaupunkiin ja eläinklinikalle tarkastuksiin. Lastasin ne kolmeen boxiin: pienimmät Lina ja Nala kissankuljetusboxiin, Uula ja Puh vähän isompaan boxiin, jonka sain Hannalta lainaksi, ja loput neljä suurimpaan lootaan. Kas ja kuinka ollakaan, Nala karjui koko matkan. Muut suunnilleen nukkuivat, mutta Nalaa otti päähän olla pikkuboxissa siskon kanssa. Klinikan pihalla aukaisin laatikon ja päästin sen jalottelemaan, kun ajattelin tietysti, että sillä on hirveä vessahätä, mutta ei. Riiviö lähti juoksemaan pitkin pihoja iloisena. Siispä ei muuta kuin takasin lootaan. Roudasin laatikot odotushuoneeseen, ja siellä se mekkala vasta alkoi! Kaikki huusivat täyttä kurkkua ja purivat kaltereita. Sattui vielä niin, että klinikalla oli kauhea ruuhka: akuuttitapauksia oli tullut useampi ja pääsimme sisään vasta n. puoli tuntia myöhässä, ja sittenkin jouduimme välillä odottelemaan lääkäriä tosi kauan. Nauratti kun vieressä odotellut cockeriherra meni penkin alle makaamaan ja piteli korviaan, ja pari naista, jotka ensin tulivat lepertelemään ja ihastelemaan pentusia, hiljenivät ja vakavoituivat ennen pitkää, kun huuto vain jatkui ja jatkui . Olisi tehnyt mieli jakaa korvatulppia odotushuoneessa oleville.

Tutkimushuoneessa silmätippojen vaikutusta odotellessa päästin aina pahimmista huutajista yhden kerrallaan juoksentelemaan. Jipii; upouuden klinikan lattia oli ihana juosta! Ipanat viipottivat sinne tänne ja iskivät hampaansa lähes kaikkeen, mitä eteen tuli.

Jussa iski hampaansa myös lääkärisedän peukaloon. Emma rimpuili niin, että silmiä piti peilailla useampaan kertaan. Hali kiljui kuin syötävä mikrosirua laitettaessa. Jari-lääkäri totesikin, että se johtuu väristä . Totesin vain, että niinpä justiinsa:red merlet ovat ihan unelmapentuja.

Punnituksessa suurin oli tietysti Puh, 3 kg ja rapiat päälle. Pienin oli Lina, 2 kg ja muutama gramma päälle. Toiset 2,5 - 2,9 kg. Kaikki pennut olivat täysin terveitä, hyvässä kunnossa ja reippaita (totisesti!). Kun kaikki oli saatu käsiteltyä ja tutkittua, paperit täytettyä ja pennut taas autoon, oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Pienet nukkuivat koko matkan kotiin.

Hannu oli siivonnut koko pentutarhan ja tuvan ihanan raikkaaksi, joten koko porukka väänsi lämpimät ja tuoksuvat terveiset heti päästyään taapertamaan kotitantereelle. Sitten olikin mukava nukkua sikeästi, kun Piiparisen perhe tuli katsomaan. Erityisesti Piiparisille viikon päästä muuttava Jussa -poika oli sitä mieltä, että nyt on päiväunien aika, olkaa hiljaa. Hetkisen nukuttuaan pennut taas virkistyivät, ja ottivat ilon irti pikkutyttöjen hiusten pureskelusta.

Olen kuvannut viedoitakin, mutta vielä ei ole valjennut, kuinka ne saadaan tänne. Tutkimukset jatkuvat...